Lappajärven aika joulukuu 1917 – tammikuu 1918

Lappajärven ajasta kertoo paikkakunnalle pystytetty Rakuunapatsas, jossa käytetään joukosta nimeä ”Lappajärven Ratsukoulu”.

Noin kahden viikon kuluttua Saksanniemen hajottamisen jälkeen oltiin Pohjanmaalla jo hankkimassa uutta koulua, jonne entiset oppilaat kotiutettaisiin taas ratsupoliisioppia saamaan. Pohjanmaan maaherra Heleniuksen antamalla avulla yhytettiin ratsumestari Ahrenberg sekä Lappajärven nimismies Juho I. Sarkkila. Ahrenberg jäi asumaan Nissiin nimismiehen tykö, ja seudun luotettavimmat isäntämiehet kutsuttiin seurojentalolle päättämään, otettaisiinko poliisikoulu nyt Lappajärvelle.

Tusinan verran paikkakunnan mahtimiehiä saapuikin tilaisuuteen, jossa Ahrenberg kertoi heille kolkkoja tarinoita poliisikoulua kohdanneesta hävityksestä. Kokous päätti yksimielisesti, että poliisikoulu sijoitettaisiin kirkonkylään. Koululla jo aikaisemmin aloittanut Niilo Hyytinen alkoi puuhata majoitusta noin 200 miehelle hevosineen. Käräjätalo saatiin keskuspaikaksi, mutta myös yksityismajoitukseen täytyi turvautua. Kaikki paikkakuntalaiset eivät suinkaan innostuneet tulokkaista, mutta tarvittavat tilat löytyivät.

Joulukuun puolivälissä Hyytisen ja Ahrenbergin avuksi saapuivat koululaiset Halén, Hannonen ja Lund. He alkoivat sijoitella Porvoon seudulle hajaantuneita entisiä poliisikoululaisia, luutnantti Pekka Kuokkasen lähettämiä rahtimiehiä kuormastoineen majoituksiin kirkonkylän lähialueille. Opiskelu aloitettiin, kun oppilaita alkoi saapua ”kaksin-kolmin, illoin ja öin kuin pahan sään kaloja”. Käräjätalo sekä nuorisoseuran talo toimivat luentopaikkoina. Nyt oli saatu paremmin aseita, jopa ammuksia, ja Nissin rannassa pidettiin ratsastus- ja ampumaharjoituksiakin. Vähin erin entisiä poliisikoululaisia kertyi paikalle erilaisiai reittejä ja erilaisin kulkupelein noin 150 – osa jopa ratsain koko matkan Porvoon seudulta Pohjanmaalle!

Kun väkeä saapui tarpeeksi paikalle, Lappajärven ”Järjestyslipusto” jaettiin kahteen osaan, joista toinen opetteli toimiaan kirkonkylässä ja toinen Tarvolankylässä. Saksanniemen karvaista kokemuksista oli otettu oppia, ja vartiota pidettiin päivin ja öin. Ei ollut kerran tai kaksi, kun huhu ajoi koko koulun jalkeille yösydännä – ryssät olivat kuulema taas tulossa hävittämään lipustoa!

Aluksi tulokkaisiin epäsuopeasti suhtautuneet talot alkoivat lientyä asenteiltaan, kun oppilaat, joiden muonitusta ei oltu alkuun järjestetty kunnolla, kiertelivät alueella ostamassa muonaa. Ruokahuolto ei vielä toiminut, joten ankarassa fyysisessä rasituksessa hikoilevilla nuorilla miehillä oli alituinen nälkä. Reippaat ja rohkeat nuorukaiset havaittiin luotettaviksi vieraiksi – ja tulihan heidän mukanaan tietyssä mielessä pitäjään sivistyskin. Kun seudulla ei alkujaan ollut edes puhelinta, vedettiin  tärkeän Helsingin-yhteyden ylläpitämiseksi käräjätalolle telefoonilinjat ja koneet hankittiin koko kylän ihmeteltäväksi.

Lappajärven seudulla edettiin muutenkin sangen kuumeisesti sotaisissa hankkeissa. Maineikas alipäällystöopisto Vimpelin koulu aloitteli toimiaan samassa pitäjässä ja yhteyksiä pidettiin myös Jalasjärven suuntaan, jossa ”Suomen Tasavallan Vartiosto” opetteli myös ratsastavan poliisin hommia eversti Berghin johdolla. Kaiken kaikkiaan ratsumiehiä oli sekä Järjestyslipustossa että vartiostossa noin puolentoista sataa kummassakin.

Koulutus keskeytyi ”tammisunnuntaina”, 26. tammikuuta, kun pohjanmaalaiset suojeluskunnat alkoivat, pitkään odotettuaan ja lupaa siihen vaadittuaan, riisua paikallista venäläistä varusväkeä aseista. Järjestyslipusto, joka sai pikahälytyksellä 75 miestä ratsaille ja saman verran rekikuormiin, osallistui aseistariisuntatoimiin Kauhavalla, Lapualla ja Seinäjoella. Lähtö oli niin yllättävä ja salaiseksi suunniteltu, että ratsumestari Ahrenberg, uskollinen apulaisensa, nyt vihdoin luutnantiksi nimitetty Pekka Kuokkanen ja monet muut saivat lähtökäskyn suoraan lauantaisaunan lauteille. Kaikki matkaan lähteneet eivät ehtineet edes vaatteitaan vaihtaa, kun komennettiin ensin ratsaille, sitten riviin ja lopulta junaan, joka lähti viemään aseisiin nousseita kohti perivihollisia.

Saksanniemeläiset eivät kärsineet aseriisunnassa minkäänlaisia tappioita, mutta esimerkiksi Seinäjoella jo käytiin lyhyitä tulitaisteluja, joissa jääkäri Nenosen johdolla  lipustolaiset Armas Blomqvist, Luomanen, Hanninen ja Åberg ampuivat Hankkijan tavaramakasiinin edustalla junanvaunuun muutaman vastarintaa tekevän venäläisen sotilaan. Ratsuväki pääsi myös tositoimiin kolmen venäläisen riennettyä karkuun rautatieaseman viereiselle pellolle, josta ratsain liikkuneet valkoiset heidät tavoittivat ja hakkasivat sapeleillaan maahan.

Pohjanmaa nousi siis kapinaan samaan aikaan, kun Helsingin Työväentalossa Sirkuskadulla vedettiin työväenluokan aseellisen vallankaappauksen ja kapinan merkiksi punainen lyhty Työväentalon torniin Hakaniemessä. Rintamat alkoivat järjestäytyä ja sota pääsi vähitellen käyntiin. Venäläiset ilmoittivat aloittavansa sodan valkokaarteja vastaan, jos nämä eivät palauta anastamiaan aseita ja luovuta omiaankin pois. Sotivat osapuolet löysivät siis nopeasti omat roolinsa ja puolet, joille asettautua.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s